Turvallisuus ja vastuullisuus ovat tulevaisuuden avainsanoja

Käsillä olevan Korona-kriisin ensimmäinen aalto osoittaa Lapissa jo selviä hiipumisen merkkejä. Kahden kuukauden poikkeusaika on vaikuttanut niin globaaliin kuin kansalliseen ja maakunnalliseen talouteen tsunamin lailla. Lapin taloudelle elintärkeä matkailu on muutamassa kuukaudessa menettänyt suurimman osan perustuksistaan ja on vaikeata arvioida, kuinka moni yritys kykenee selviytymään akuutin kriisivai-heen yli, ainakin jos ennustettu Koronan toinen aalto syksyllä pidentää vallitsevaa epävarmuutta.

Näinä aikoina on helppoa olla pessimisti, mutta hyödyllisempää on olla optimisti. Lapin vetovoima – lumoksikin kutsuttu – ei ole hävinnyt kriisin myötä mihinkään. Se on kestänyt aiemmatkin kriisit ja myrskyt sodasta ilmastonmuutokseen. Tuote on kunnossa, mutta sen jalostaminen ja muotoilu on tehtävä uudelleen yhdessä ja laajapohjaisesti.

Pitää ajatella asiakkaan tavoin

Koronan jälkeisessä ajassa korostuvat kaksi keskeistä käsitettä turvallisuus ja vastuullisuus. Enää ei riitä se, että kyetään tarjoamaan elämyksiä, vaan ne pitää pystyä tuottamaan myös turvallisella tavalla. Lapissa matkailun turvallisuustyöllä on pitkät perinteet ja Lapin pelastuslaitos keskeisenä turvallisuusviranomaisena on ollut työssä aktiivisesti mukana alusta asti. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että turvalli-suustyön tulee läpileikata laajasti niin matkailurakentamisen, liikennesuunnittelun, palvelutuotannon kuin viranomaisvalmiuden ylläpidon ja päivittäisen pelastustoiminnan kokonaisuuksia. On tarkasteltava koko turvallisuusketjun toimivuutta ja huolehdittava siitä. Asiakas ja asiakaskokemus on otettava keskiöön ja arvioitava turvallisuusprosessia asiakkaan näkökulmasta.

Turvallisuuden ohella ulkomainen (ja miksei kotimainenkin) matkailija hakee tulevaisuudessa halvan hinnan sijasta laatua ja vastuullisuutta. On helppo arvioida, että jo joitakin vuosia jatkunut vastuullisuuden ja Lapin luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen korostaminen saa Koronan jälkeen entistä suuremman sijan matkailijoiden matkustuskriteerinä. Pelkät puheet vastuullisuudesta tuskin tulevaisuuden turistia vakuuttavat tarvitaan konkreettisia tekoja ja tekojen vaikuttavuutta.

Resurssit ja asenne ratkaisevat

Lapin pelastuslaitos haluaa olla tulevaisuudessakin vastuullisuuskehityksen eturintamassa ja sitä tukemassa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt heijastuvat suoraan pelastuslaitoksen tehtävämääriin. Tulvat, myrskyt ja maastopalot ovat lisääntyneet tasaisesti samoin kuin äkillisistä sään vaihteluista johtuvat tehtävät. Kun pelastustoimea Lapissa ajetaan niukoilla ja paljolti vapaaehtoisiin pohjautuvilla resursseilla, haastaa yhteiskunnallinen ja yksilötasoinen vastuuttomuus pelastustoimen joka ikinen päivä.

Jos hyväksytään se lähtöolettama, että Koronan jälkeinen matkailu on turvallisuus- ja vastuullisuuslähtöistä, on tärkeää nostaa keskiöön myös ne resurssit, joilla konkreettisesti turvallisuutta luodaan. Tarvitaan matkailutoimijoiden omaa turvallisuus- ja vastuullisuustyötä, mutta sen ohella panostuksia viranomaisten toimintakykyyn. Viranomaisten – vaikkapa pelastuslaitoksen – tarjoama turvallisuuslisä mielletään usein vain ja ainoastaan julkiseksi palveluksi, jota verorahoilla tuotetaan Lapin asukkaiden maksamana. Toki se sitäkin on, mutta pelastustoimen resursointi julkisena palveluna perustuu tällöin Lapin asukasmäärään ja on mitoitettu sen mukaisesti.

Jonkinlaisen kokonaiskuvan resurssien mitoituksen osalta saa vertaamalla Lapin asukaslukua yöpymisten määrää. Kun Lapin asukasluku on reilut 177 000 ihmistä ja pelkästään rekisteröityjä yöpymisiä oli ennen Korona-aikaa reilut kolme (3) miljoonaa vuodessa on helppo todeta, ettei hyvä viranomaisturvallisuustyö ole kovin helppoa käytettävissä olevilla resursseilla, ottaen lisäksi huomioon, että Lapin pelastuslaitoksen toimialue on Suomen suurin kattaen noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Jos jokainen rekisteröity yöpyjä tarkoittaisi esimerkiksi euroa pelastustoimeen vuodessa (asukasmitoituksen lisäksi), turvallisuustyön lähtökohdat olisivat aivan erilaiset. Turvallisuus on arvoketju, jonka katkeaminen johtaa helposti muun turvallisuustyön hukkaantumiseen.

On toki totta, että vaikkapa pelastustoimen palvelut ovat lakisääteisiä palveluita, jotka kuntien lain mukaan pitää tarjota alueellaan palvelutasopäätöksen mukaiseen tasoon kokonaan julkisena palveluna. Lähtökohta on selvä ja kirkas, mutta samalla hävittää sen lisäarvon, jonka turvallisuustyöllä ja turvallisuudella on elinkeinojen ja erityisesti matkailun palautumiseen ja kehittymiseen. Kun kuntatalouden tila on ennestään heikko ja Korona-iskujen myötä lähes kestämätön on selvää, että julkisesti rahoitettuna palveluna voidaan tarjota vain minimitason palvelua viranomaisturvallisuudessa. Riittääkö se tulevaisuuden matkailijalle – en ole varma.

Tarvitaan avointa ja innovatiivista keskustelua

Oma henkilökohtainen käsitykseni on, että jos halutaan korostaa turvallisuutta ja vastuullisuutta matkailun palauttamisen valttina, tarvitaan myös avointa ja innovatiivista keskustelua turvallisuuden arvoketjusta ja sen rahoituksesta. Turvallisuuteen panostaminen palvelee niin asukkaita kuin elinkeinoja tilanteessa, jossa yhdellekään turvallisuustakaiskulle ei ainakaan matkailun osalta ole varaa. Yritysten ja mat-kailijoiden panostukset turvallisuustyöhön julkista rahoitusta täydentäen olisivat myös parasta mahdollista vastuullisuustyötä matkailuun!

Ja lopulta on hyvä olla optimisti. Oma henkilökohtainen käsitykseni on, että lappilainen mentaliteetti ja periksiantamattomuus kantavat myös tämän kriisin yli. Lappi on sotien jälkeen jo kertaalleen jälleenrakennettu ja samaa jälleenrakennushenkeä tarvitaan nytkin: Kovaa työtä, yhteisöllisyyttä, epäitsekkyyttä, kauaskantoista visiointia ja arvopohjaista ajattelua!

Markus Aarto

Vt. Pelastusjohtaja