Vuosi sitten joulun alla ennakoin blogissa tulevaa vuotta toteamalla, että ”olematta mitenkään pessimisti, on vaikeata nähdä, että ensi vuodesta tulisi tämän helpompi monessakaan suhteessa”. Olin oikeassa. Sitä en tosin osannut nähdä, että vuodesta tulisi oman työurani ylivoimaisesti raskain.

Vuosi sitten joulun alla ennakoin blogissa tulevaa vuotta toteamalla, että ”olematta mitenkään pessimisti, on vaikeata nähdä, että ensi vuodesta tulisi tämän helpompi monessakaan suhteessa”. Olin oikeassa. Sitä en tosin osannut nähdä, että vuodesta tulisi oman työurani ylivoimaisesti raskain. Tiedossa oli, että organisaation ja palkkausjärjestelmän uudistaminen, alimitoitettu rahoitus, korona ja mahdollinen sote-uudistus teetättävät merkittävästi lisätyötä, mutta sitä, millaiset haasteet lopulta syliin tulivat, en osannut ennakoida edes hurjimmissa visioissa.

Jo heti tammikuulla organisaatiossa paljastui monia vuosia jatkunut kavallustapaus, joka järkytti työyhteisöä syvästi. Tuon oikeudellisen, taloudellisen ja henkisen jättiläiskriisin hallinta sekä tilanteen vakauttaminen vaati kaiken sen johtamisen ammattitaidon, joka allekirjoittaneelle oli 17 johtajavuoden aikana syntynyt ja paljon sen päälle. Pitkästä kokemuksesta oli se hyöty, että hermo piti ja tilanteen hallintatoimet saatiin käyntiin heti, vaikka tilanne vaikutti jo alkuun kovin kaoottiselta. Johtajan tehtäväksi tuli astua kilveksi asiaan osattoman hienon muun henkilöstöni ja ympäröivän maailman väliin sekä ottaa vastaan kaikki asiaa koskeva negatiivisuus. Nyt, kun tämä prosessi alkaa olla lopuillaan, on helppo sanoa, että mikä ei tapa se opettaa. Ainakin oma kriisiviestintä ja kriisinjohtamisvalmius on vuoden aikana kehittynyt valtavasti ja koko hallinnon venyminen vaikeassa tilanteessa on hitsannut joukon entistä paljon yhteneväisemmäksi.

Kun aloitin tehtävässä huhtikuussa 2020, yksi keskeistä havainnoista oli, että aluelaitosta perustettaessa synnytetty organisaatio, jossa vanhan kuntaorganisaation päälle oli liimattu aluelaitosorganisaatio, oli suurin este toiminnan kehittämiselle. Muuttunut toimintaympäristö oli aikojen saatossa ajanut organisaatiorakenteen yli ja organisaatio vaikeutti resurssien tehokasta käyttöä ja heikensi työhyvinvointia sekä työssä jaksa-mista merkittävästi. Uusi organisaatio valmisteltiin laajapohjaisesti pitäen silmällä myös tulevaa hyvinvointialuetta. Kun erinomainen pelastuslautakuntamme hyväksyi uuden organisaation käyttöönotettavaksi 1.5.2021 lukien suurin este toiminnan kehittymiselle poistui. Hyvät henkilövalinnat ja käytännössä yksimielinen näkymä kehittämisen päälinjoista loivat tukevan perustan koko vuoden jatkuneelle uuden organisaation ylösajamiselle. Toki työtä on vielä paljon, mutta nyt liikkeellä on suunta.

Toinen merkittävä este kehittymiselle on ollut rahoituksen niukkuus. Aluelaitoksen olemassaolon aikana reaalisesti käytössä ollut rahoitus on pienentynyt noin kahden miljoonan verran vuositasolla ja laitoksen investointirahoitus on Suomen pienin. Koko pelastuslaitos on elänyt kädestä suuhun ja lähes säästänyt itsensä hengiltä. Viimeiset vuodet hankintakielto alkoi aina 1.1 ja päättyi 31.12. Oman lisäongelmansa aikaansai tuomioistuinratkaisuista syntynyt pakko varallaolojärjestelmän uudistamiseen ja uudistamisen vaatima rahoitus sekä valvontasektorin aliresursointi, johon valvova viranomainen oli jo useaan kertaan puuttunut.

Keskustelu resursseista oli esillä jo Lapin liiton kevätvaltuustossa ja toukokuulla kuntien neuvottelukunta asettui tukemaan lisäresursointia samoin kuin myöhemmin pelastuslautakunta ja Lapin liiton hallitus. Kun valtuusto lopulta 29.11.2021 hyväksyi 21 lisäviran perustamisen ja noin 1,5 miljoonan euron lisäyksen kehykseen, olo oli huojentunut. Vaikka käyttötalouden kehys edelleenkin on todella niukka, lisärahoituksen turvin voidaan poistaa ne ongelmat, joista aiheutuu suurin oikeudellinen ja taloudellinen riski toiminnalle. Vuosien aikana kertyneen ylijäämän osoittaminen taseesta ensi vuoden kalustohankintoihin taas estää investointivelkaa kasvamasta enää lisää ensi vuonna. Omasta ja koko laitoksen puolesta haluan kiittää vielä kerran kuntia ja Lapin liiton erinomaisia päättäjiä yksituumaisesta tuesta pelastuslaitokselle sekä tulevaisuusinvestoinnista koko Lapin turvallisuuteen.

Organisaation sisäisesti vuoden merkittävin onnistuminen oli vuodesta 2017 vireillä olleen palkkausjärjestelmäuudistuksen maaliin saaminen ja vuodelta 2005 voimassa olleen vinoutuneen palkkarakenteen korjaaminen. Kun tulin pelastusjohtajaksi kirjasin henkilöstöjärjestöiltä noin puolitoista liuskaa asioita, jotka aiheuttivat kitkaa työyhteisössä. Sovittiin, että aloitetaan puhtaalta pöydältä, rakennetaan luottamus minun ja henkilöstön välille ja kääritään hihat. Noin vuoden aktiivisen neuvotteluprosessin jälkeen syntyi paikallinensopimus palkkausjärjestelmästä ja monista muista asioista, jonka sekä pelastuslautakunta että henkilöstöjärjestöt yksimielisesti hyväksyivät. Sopimuksen myötä viimeisetkin ongelmalistauksessa esiin nostetut asiat saivat ratkaisunsa ja prosessi vahvisti sen, että vain luottamuksen ilmapiiri, avoimuus, yhdessä tekeminen, henkilöstön kuunteleminen, yhteinen talousymmärrys ja kyky hakea kompromisseja synnyttävät hyviä lopputuloksia. Haluan antaa kaiken kiitoksen ja tunnustuksen henkilöstöjärjestöille ja erityisesti pääluottamusmiehille tämän prosessin onnistumisesta. Vain yhdessä olemme vahvoja.

Loppuvuonna käynnistynyt keskustelu häirinnästä pelastusalalla on ollut tärkeä ja vaatinut pelastusjohtajaltakin paljon pohdintaa sen suhteen, millä toimin pelastuslaitos ja sen keskeiset yhteistyökumppanit sopimuspalokunnat sitoutetaan jykevästi häirinnän vastaiseen työhön. Vaikka Lapin pelastuslaitoksessa ei ole todettu yhtään häirintätapausta on selvää, että vanhoillisia asenteita ja kulttuuria esiintyy meilläkin, vaikka häirinnän ennaltaehkäisyyn olemme yhdessä sitoutuneet. Sopimuspalokunnissakin on äärimmäisen tärkeää pintauttaa mahdolliset häirintätapaukset ja käsitellä ne perin juurin sekä luoda kulttuuri, jossa jokainen voi harrastaa turvallisesti, yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti.

Koko vuosi on eletty koronan varjossa ja sen ilmaantuvuussyklien alati vaihtuessa. Olemme kuitenkin selvinneet hyvin. Ylitsevuotava työmäärä – erityisesti 1.1.2023 aloittavan hyvinvointialueen valmistelussa – ja koronarajoitukset ovat estäneet minua liikkumasta eri paloasemilla, niin kuin olisin toivonut, mutta ehkäpä jo vuosi 2022 senkin mahdollistaa. Tätä kirjoitettaessa pelastustoimen tehtävämäärä kuluvana vuonna näyttäisi olevan reilusti 4100 hälytystehtävää. Kaikista näistä on selvitty ammatti- ja sopimushenkilöstön venymisellä ja hienolla työllä. Vaikka moninaisia haasteita on ollut paljon ja tulee olemaan paljon jatkossakin uskon, että hyvä ja osaava yhteisömme selviää niistä yhdessä ja yhteistyöllä. Yksin meistä ei pärjää kukaan, yhdessä meitä ei pysäytä mikään!

Lapin pelastusjohtajana haluan omasta ja koko pelastuslaitoksen puolesta toivottaa koko henkilöstölle ja heidän läheisilleen, sopimuspalokunnille sidosryhmineen sekä kaikille lappilaisille hyvää ja rauhallista joulunaikaa sekä onnellista ja rauhallisempaa uutta vuotta 2022. Pelastuslaitos on valmiina auttamaan silloinkin, kun muut lepäävät ja rauhoittuvat pyhien viettoon!


Markus Aarto

Vt. pelastusjohtaja