"Pelastusjohtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että orkesterilla on toimivat soittopelit, soitettavat nuotit ja, että orkesteri soittaa samaa sävelmää."

Vuosi elämästäni

Ylihuomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun otin vastaan Lapin pelastuslaitoksen pelastusjohtajan tehtävät ja vastuun pelastustoimesta kolmanneksessa Suomea ensimmäisen koronasulun juuri käynnistyttyä. Ensimmäinen vuosi on ollut kovin vaiherikas ja hyvällä syyllä voi sanoa, ettei vuoteen ole sisältynyt kovin montaa ”normaalia” työpäivää. Korona, tulvat, myrskyt, heikot jäät, talouteen liittyvät huolet, hyvinvointialuevalmistelun käynnistyminen, lukemattomat kehitysprojektit ja monet muut asiat ovat juoksuttaneet pelastusjohtajaa lähes hengästymiseen saakka. Epänormaalista on tullut normaalia!

Ensimmäinen vuosi ja sen havainnot ovat vahvistaneet kuvaa siitä, että minkä tahansa organisaation tulee jatkuvasti reflektoida toimintaympäristöään, sen muutoksia ja sen asettamia uusia vaatimuksia. Usein – niin pelastuslaitoksessakin – organisaation rakentamisprosessista seuraa sen lukkiutuminen. On luotu maailman paras organisaatio, jota on enää vaikeata muuttaa, tapahtuipa toimintaympäristössä millaisia muutoksia tahansa. Itse ajattelen, että organisaation kehittäminen ja kriittinen tarkastelu ovat jatkuva prosessi, jossa organisaatio säännöllisesti päivitetään sen mukaiseksi kuin mitä lainsäädäntö- ja toimintaympäristömuutokset kulloinkin edellyttävät. Vain jatkuvan työn kautta voidaan varmistua siitä, että organisaation palvelukyky säilyy ja kehittyy.

Aluepelastuslaitosta perustettaessa vuonna 2004 rakennettiin organisaatio, jossa kuntapohjaisen organisaation päälle liimattiin alueorganisaatio eräänlaisena matriisi- tai linjaorganisaationa. Syntyi malli, jossa riittävän harva asia muuttui, mutta jonka yhtenäinen johtaminen on ollut vaikeaa, ja joka ei ole kyennyt reflektoimaan muutoksiin. Pitkällä aikavälillä vanhentunut ja toimimaton organisaatiorakenne on johtanut työhyvinvoinnin heikkenemiseen, ristiriitoihin, mahdottomuuteen vastata pelastustoimen lakisääteisten tehtävien kasvuun ja paikoin suoranaiseen uupumukseen huonosti organisoidun työn äärellä. Kun Lapin pelastuslautakunta äskettäin vahvisti 1.5.2021 käyttöön otettavan uuden organisaation, mentiin asioissa valovuosi eteenpäin. Harvoin, jos koskaan, organisaation uudistaminen on saanut niin vahvan tuen henkilöstöltä kuin nyt.

Organisaatiouudistukseen kytkeytyy keskeisellä tavalla myös palkkausjärjestelmän kehittäminen ja henkilöstöpolitiikan yhtenäistäminen. Siirryttäessä aluelaitokseen palkkaukseen jäi sisään paljon epäjohdonmukaisuuksia, epäyhtenäisyyttä ja osin myös kuntakohtaisia käytänteitä, joita on yritetty korjata jo vuodesta 2004 lähtien ja aktiivisemmin vuodesta 2017 lukien. Kun syksyllä istuimme TS-kehittämisryhmän kanssa asian tiimoilta ensimmäisen kerran samaan pöytään, sovimme, että lähdemme kokonaan alusta. Nyt puolta vuotta myöhemmin neuvottelutulos paikallisesta sopimuksesta, jolla ratkaistaan valtaosa palkkaukseen ja henkilöstöpolitiikkaan liittyvistä hiertymistä alkaa olla allekirjoitusta vaille valmis ja menee eri osapuolten päätöksentekoelimille hyväksyttäväksi huhtikuun aikana. Prosessi on vaatinut paljon tunteja, mutta samalla se on synnyttänyt valtavasti luottamuspääomaa neuvotteluosapuolten välille ja luonut uudenlaisen yhdessä tekemisen ratkaisukeskeisen kulttuurin, jonka puitteissa mikä tahansa vaikea asia voidaan käsitellä yhdessä. Osaltani annan tästä prosessista suuren kiitoksen luottamusmiehille ja järjestöille!

Aloittaessani työlista uudistettavista ja korjattavista asioista oli noin kahden liuskan mittainen. Moni helppo asia uudistettiin tietysti heti ja edellä kuvattujen kahden ison kysymyksen ratkaisemisen jälkeen avautuu mahdollisuus korjata loputkin valuviat, mikäli talousraami sen sallii. Laitoksella on tänään käytössään reaalisesti noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa vähemmän kuin vuonna 2004. Samaan aikaan pelastuslaitoksen hälytystehtävämäärä on noussut noin 30% ja pelastustoimen lakisääteiset tehtävät ovat kasvaneet merkittävästi sekä eri prosessien oikeusturvavaatimukset ja niiden kuormittavuus erityisesti valvontapuolella ovat ihan erilaiset kuin 17-vuotta sitten.

Asukasta kohden pelastuslaitoksen ylläpito maksaa vuodessa noin 100 euroa, mikä on marginaalikustannus verrattuna esim. sote-sektorin kustannuksiin. Tuolla rahalla ei pelastustoimen kaikkia lakisääteisiä tehtäviä koko Lapin alueella enää kyetä hoitamaan kuin korkeintaan auttavasti. Olen joskus laskenut, että noin 115 euroa per asukas on se kustannus, millä lakisääteiset tehtävät voitaisiin hoitaa kelvollisesti ja taata tasalaatuiset palvelut koko maakunnassa jatkossakin. Se on suurin piirtein se kustannus, jonka pelastustoimi kunnille maksoi ennen vuotta 2004, ei sen enempää. Tämän kommunikointi ja perustelujen avaaminen Lapin liiton erinomaisille päätöksentekijöille ja kuntapäättäjille sekä tulevan hyvinvointialueen päättäjille on äärimmäisen tärkeää, jotta Lapissa ei päädytä katoavien tai vähenevien paikallispalvelujen syöksykierteeseen.

Ilman osaavaa henkilöstöä tietysti mikään rahoitus ei ole riittävä palvelujen turvaamiseen. Suurena ns. haitarijatsin ystävänä olen joskus mielessäni verrannut pelastuslaitosta 1930-1940-lukujen Dallapé-orkesteriin. Orkesterihan oli kokonaisuutena rautaisen ammattitaitoinen ja sen jäsenet monilahjakkaita taiteilijoita, joista jokaisella oli lukuisia instrumentteja ja joista kuka tahansa pystyi milloin vain soittamaan mykistävän soolonumeron osana orkesteria. Dallapéstä suuri yleisö muistaa lähinnä Viljo Vesterisen, mutta vähintään yhtä lahjakkaita harmonikkataiteilijoita Dallapéssä olivat Paavo Raivonen, Onni Laihanen ja Toivo Manninen muutamia mainitakseni. Juuri samanlainen on Lapin pelastuslaitoskin. Täynnä yksilöitä, joiden yhteinen ammattitaito on enemmän kuin osiensa summa ja joista kuka vain kykenee soittamaan soolon millä tahansa instrumentilla, milloin vain. Pelastusjohtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että orkesterilla on toimivat soittopelit, soitettavat nuotit ja, että orkesteri soittaa samaa sävelmää.

Matka jatkuu ja juna kulkee – aurinkoista pääsiäistä koko henkilöstölle, sopimuspalokunnille ja kaikille lappilaiselle!        

 

Markus Aarto

Vt. pelastusjohtaja