Kohta yhdeksän kuukautta Lapin pelastuslaitoksen päällikkönä on kirkastanut ja terävöittänyt näkymää siitä, kuinka tärkeä hyvä ja sitoutunut henkilöstö on toiminnan onnistumisen kannalta. Erityisesti hyvän henkilöstön (niin ammatti- kuin sopimushenkilöstön) merkitys korostuu poikkeuksellisina aikoina, jollaisia nyt elämme. Kohta päättyvää vuotta 2020 voi hyvin kutsua ”hulluksi vuodeksi”, niin paljon poikkeuksellisia tapahtumia se on pitänyt sisällään, eikä sen haasteita olisi pystytty selättämään ilman erinomaista henkilöstöä.

Pelastustoimi on perinteisen hierarkkinen ja konservatiivinen toimiala, jossa johtamisen filosofia on perinteisesti rakentunut arvomerkkiajattelun varaan. Ei sovi kiistää, että selkeät käskyvaltasuhteet ovat operatiivisessa toiminnassa välttämättömiä, mutta työyhteisössä johtamisen filosofian pitää rakentua luottamuksen, yhteisten arvojen ja dialogin varaan. Työyhteisö elää ja kehittyy kaikenpuolisen luottamuksen ja avoimen keskustelun kautta.

Työ pelastustoimessa on monin tavoin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa, mikä korostaa luottamukseen perustuvan toimivan työyhteisön, työssä jaksamisen tukemisen ja toimivien urapolkujen merkitystä. Mielessäni on usein pelastustoimen työtä pohtiessani vanhan iskelmän Pelimannin penkillä sanat (san. Helena Eeva):

”Enhän mä valvo lauluni myötä
Muuta kuin viikossa seitsemän yötä
Pirttiä vaihdan mutta en työtä
Penkillä pelimannin

Lauluni lentää jalkani naksaa
Valvotut yöt saan kerran mä maksaa
Mutta en mieti raskasta taksaa
Penkillä pelimannin”

Keskustelu pelastustoimen resursseista on hyvinvointialueen rakentamisen yhteydessä saanut tuulta purjeisiinsa. Olen monesti käyttänyt sananpartta ”pelastustoimi on lähes säästänyt itsensä hengiltä” kuvaamaan nykyisten resurssien, vastuiden ja jatkuvasti kasvavien tehtävämäärien välistä suhdetta. Jatkuva alimitoitetuilla resursseilla työskenteleminen lisää työn fyysistä ja henkistä rasitusta vielä entisestään ja heikentää muun ohella mahdollisuuksia jatkuvaan oppimisen ja työssä jaksamisen tukemiseen sekä erilaisten urapolkujen rakentamiseen ikääntyville palomiehille ja muulle henkilöstölle. Siis toimiin, jotka ovat pääosassa työyhteisöjä henkilöstöjohtamisen keskiössä.

Tulevien hyvinvointialueiden ja sitä ennen kuntien vastuulla on löytää ratkaisut, joilla pelastustoimi resursoidaan sellaiseen tasoon, että se kykenee huolehtimaan lakisääteisistä tehtävistään ja velvoitteistaan sekä henkilöstön jaksamisesta ja osaamistason kehittämisestä, unohtamatta uuden teknologian ja turvallisempien työmenetelmien kehittymisen mahdollistamista. Nykyisellään jokainen lappilainen maksaa pelastustoimen palveluista Sisäministeriön laskelmien mukaisesti vain 99 euroa vuodessa.

Resursseista huolehtimisen ohella pelastuslaitoksen johdon tehtävänä on huolehtia henkilöstön hyvinvoinnista kiinnittämällä entistä paremmin huomiota työhyvinvointia kuormittaviin sisäisiin tekijöihin, kehittämällä henkilöstöpolitiikkaa ja linkittämällä se kiinteäksi osaksi strategisia tavoitteita. Johto ei voi kätkeytyä menneiden käytäntöjen, pelastustoimen rahoituksen tai luonteen taikka muiden ulkoisten seikkojen taakse. Sen pitää elää yhteisön keskellä ja kantaa vastuuta omasta yhteisöstään – poikkeusaikoina vielä tiiviimmin.

Markus Aarto
Vt. pelastusjohtaja