Paikallaan pysyminen on taantumista, kun muut kehittyvät koko ajan!

Uuden vuoden kynnykseltä

Joulun ja uuden vuoden välipäivät ovat sinänsä poikkeus pelastusjohtajan arjessa, että periaatteessa olen vahvistetulla vuosilomalla. Mutta en oikein osaa olla lomalla, kun organisaatio muutoin toimii normaalisti. Tulee vastattua puhelimeen, hoidettua sähköpostit, mietittyä alkavan vuoden kehitysprojekteja ja ennen muuta sitä, miten vähät eurot saadaan riittämään alkavanakin vuonna toiminnan pyörittämiseen.

Kun nuorena juristiopiskelijana 1990-luvulla menin lakimieheksi ensimmäiseen kesätyöpaikkaani Helsingin kaupungin rakennusvirastoon, viraston tuolloinen päällikkö kaupungininsinööri Reijo Korhonen piti usein kahvipöydässä luennon siitä, kuinka hänen on pidettävä kesälomaa vähintään viisi viikkoa putkeen. Ensim-mäiset kaksi viikkoa menee työasioiden nollaamiseen, seuraava viikko tuntuu lomalta ja kaksi viimeistä viikkoa orientoituu syksyn haasteisiin. Tuolloin Korhosen teesit naurattivat nuorta miestä, joka elätti itsensä kesän syömällä joka päivä lounaaksi kaksi Clubburgeria viereisessä Kasarmitorin Carrollsissa. Nykytietämyksellä on verraten helppo myöntää, että kaupungininsinöörin filosofiassa oli vissi perä. Organisaation johtaminen on kokonaisvaltaista työtä, jossa vastuu ja velvollisuus ottavat helposti niskalenkin levosta, lomasta ja itsensä huoltamisesta.

Kuten jo edellisessä blogissa kirjoitin, kulunut vuosi on ollut pelastustoimelle vaikea ja raskas. Vähemmälle ovat kuitenkin jääneet ne asiat, joissa on menty eteenpäin tämän yhdeksän kuukauden aikana, jonka olen saanut Lapin pelastustointa johtaa. Vanha sanonta, jossa siinäkin on paljon viisautta, sanoo, että paikallaan pysyminen on taantumista, kun muut kehittyvät koko ajan. Erityisesti tuo sanonta sopii pelastustoimelle, joka yhä vielä tekee paljon asioita siten, kun ne tehtiin kunnallisen pelastustoimen aikana. Ei ole osattu tai haluttu mennä eteenpäin.

Yksi ensimmäisistä havainnoista virkaan tullessani oli, että organisaatiossa oli paljon halua uudistamiseen ja toiminnan kehittämiseen, mutta jostakin syystä kehittämisideat eivät olleet operationalisoituneet toiminnallisiksi muutoksiksi. Itsensä haastaminen uusilla asioilla koettiin tärkeäksi, mutta kynnys heittäytyä uuteen oli asetettu liian korkeaksi. Samoin uskallus esittää toiminnan parantamiseksi tarpeellisia uudistuksia ja haastaa johtoa oli – organisaatiokulttuurista johtuen – liian niukkaa. Vähitellen ja pienin askelin on uudistusjuna nyt saatu liikkeelle ja moni asia on jo kehittynyt myönteiseen suuntaan. Avainasemassa on ollut avoimuus ja dialogi henkilöstön kanssa sekä yrittämisen ja erehtymisen logiikan hyväksyminen. Uutta tulee kokeilla matalalla kynnyksellä ja jos kokeilu ei paranna toimintaa, niin sitten ajatellaan asiaa uudelleen. Toki vielä ollaan kehittämisen alkutaipaleelle, koska organisaatiokulttuuri ei koskaan muutu sormia napsauttamalla, mutta kuitenkin. Kun pienissä asioissa syntyy luottamus organisaation sisäisesti, isompien uudistusten tekeminen osallistavasti mahdollistuu.

Päättyvänä vuonna isoina uudistuksina on laitettu liikkeelle organisaatio-, tehtävärakenne ja palkkausjärjestelmäuudistukset, joita on viety eteenpäin yhtenä kokonaisuutena keskustellen niin henkilöstön edustajien kuin suoraan henkilöstön kanssa minusta hienossa yhteishengessä. Uudistamisen välttämättömyys ja uudistuksen rakentuminen tietoperustaisesti on ollut yhteinen näkymä. Uskon, että pelastuslautakunta saa maaliskuussa hyväksyttäväkseen yksimielisen uudistuspaketin, joka vie meitä aidosti eteenpäin 2020-luvulle.

Viestinnällisesti on myös menty eteenpäin niin sanotusti kanin loikkaa. Sisäisen viestinnän kehittäminen on tietysti pitkä ja jatkuva prosessi, mutta ilman avointa ja toimivaa viestintää syntyy organisaatioon vaarallisia jännitteitä. Vaikka korona on pitkälti estänyt pelastusjohtajan laajamittaiset toimipaikkavierailut, on tietoa pyritty jakamaan koko henkilöstölle niin kirjallisesti kuin esimerkiksi viikoittaisten pelastusjohtajan virtuaali-aamukahvien muodossa. Lisäksi olen pitänyt tärkeänä antaa nopeasti vastauksia kaikkiin niihin moniin kysymyksiin, joita minulle on sähköpostilla ja muilla välineillä esitetty sekä luomaan kulttuuria, jossa tieto on avointa ja kaikkien saatavissa. Toki vielä ei olla lähelläkään täydellisessä tilanteessa, mutta suunta on selvä ja kirkas.

Ulkoisen viestinnän osalta ns. viranomaisviestintä on toiminut varsin hyvin, vaikkakin sitä on jouduttu resurssien puutteen vuoksi tekemään ns. oman viran ohessa ja ilman laajempaa systematiikkaa. Toivoakseni alkava vuosi mahdollistaa myös turvallisuus- ja viranomaisviestinnän kehittämisen ja siihen resursoimisen. Aktiivinen ja ammattimainen viestintä on nykypäivänä välttämättömyys kaikissa organisaatioissa.

Ulkoisen viestinnän kehittämisessä iso työsarka tulee olemaan pelastuslaitoksen resurssitarpeiden ja toiminnan avaaminen entistä paremmin päättäjille ja rahoittajille. Pelastustoimi on ollut valtakunnallisestikin huono tuomaan omia tarpeitaan esille ja säästöjen sekä sopeuttamisten tie on johtanut toimintavalmiuden merkittävään heikentymiseen. Rehellinen ja avoin tarpeiden, ongelmien sekä onnistumisten esiintuonti päät-täjille ei ole keneltäkään pois tai kenenkään häpeäksi, vaan auttaa kokonaiskuvan hahmottamisessa tietoperusteisen päätöksenteon pohjaksi. En usko, että monikaan päättäjä, saati lappilainen tietää, että pelastustoimen palveluista maksetaan tänä päivänä Lapissa keskimäärin 99 euroa per asukas, mikä on minimaalisen vähän peruspalvelusta, joka on jokaisen asukkaan saatavilla asuinpaikasta riippumatta 24 tuntia vuorokau-dessa vuoden jokaisena päivänä.

Paljon muutakin on tietysti saatu liikkeelle, mutta vuosi on lyhyt aika uudistaa semminkin, kun työtä tehdään kaiken muun ohessa ja vielä tällaisina poikkeusaikoina, joissa olemme kuluvana vuonna eläneet. Uusi vuosi alkaa reilun vuorokauden kuluttua. On rikkaus, ettei kukaan meistä voi etukäteen sanoa millainen alkavasta vuodesta tulee. Itse toivon, että se olisi rauhallisempi, turvallisempi ja onnellisempi kaikille kuin mitä kulunut vuosi on ollut. Hyvää uutta vuotta koko henkilöstölle ja kaikille meille Lapin asukkaille!

Markus Aarto

Vt. pelastusjohtaja