Pelastusjohtajan Blogi; Työ tekijäänsä kiittää – hyvää Wappua toivoen!

Kulunut kevät on ollut monella tapaa erikoinen. On siirrytty yhden kriisin tilanteesta monen kriisin tilantee-seen. Ukrainan sota ja siihen liittyvä inhimillinen hätä, kallistuneet polttoaineet, joidenkin tuotteiden heikompi saatavuus ja monet muut seikat ovat arkipäiväistyneet osaksi yhteistä kokemusmaailmaamme.

SM:n blogi 13.4. "Pelastustoimi on yhteiskuntaa varten kaikissa kriiseissä"

Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut radikaalisti. Uutiset kertovat meille tästä päivästä toiseen, ja tilanne on ymmärrettävästi herättänyt monet miettimään, kuinka suomalainen yhteiskunta selviäisi kriisitilanteista tai jopa sodasta.

Meidän tulee varautua luonnononnettomuuksien kuten myrskyjen, tulvien ja metsä- ja maastopalojen vaikutusten ennustettuun lisääntymiseen. Myös kansallista varautumista kemiallisiin, biologisiin, säteilyvaaratilanteisiin ja ydinuhkiin on parannettava nykyisestä.

Pelastustoimella on tärkeä rooli yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden edistäjänä niin normaalioloissa kuin kriiseissäkin. Meillä on kyvykkyyttä, osaamista ja taitoa, mutta nykyisellä rahoituksella palvelutason ylläpito ja toiminnan kehittäminen eivät tule onnistumaan.

Pelastusylijohtajan 112-päivän blogi

Turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista, joka koskettaa meistä jokaista. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat monet tekijät, kuten omat henkilökohtaiset kokemukset hätätilanteiden hoitamisesta, sekä luottamus viranomaisten toimintaan.

Pelastusjohtajan blogi; Yhdessä tehden – joulun rauhaa toivottaen!

Vuosi sitten joulun alla ennakoin blogissa tulevaa vuotta toteamalla, että ”olematta mitenkään pessimisti, on vaikeata nähdä, että ensi vuodesta tulisi tämän helpompi monessakaan suhteessa”. Olin oikeassa. Sitä en tosin osannut nähdä, että vuodesta tulisi oman työurani ylivoimaisesti raskain.

Lapin pelastuslaitokseen kohdistuva rikosepäily taloudellisesta väärinkäytöksestä

Lapin poliisilaitos on tammikuusta 2021 lähtien tutkinut Lapin pelastuslaitokseen kohdistunutta törkeää kavallusrikosta. Rikosepäilyn mukaan Lapin pelastuslaitoksen palveluksessa ollut henkilö on itsenäistä asemaansa ja tietojärjestelmiä hyväksi käyttäen kavaltanut pelastuslaitokselta huomattavan summan rahaa vuosina 2015–2020. Henkilön työsuhde pelastuslaitoksessa on päättynyt välittömästi rikosepäilyn tultua ilmi. Lapin pelastuslaitoksen entistä tai nykyistä johtoa, nykyistä henkilöstöä tai pelastustoimen päätöksentekijöitä ei epäillä teoista. Lue lisää

Pelastusjohtajan blogi 7.5.2021;  Tiedolla, taidolla ja tuurilla

Tiedolla, taidolla ja tuurilla 

Menneen vuoden aikana pelastusjohtajan blogit ovat useimmin käsitelleet uudistumisen välttämättömyyttä, hyvän työyhteisön merkitystä ja puutteellisten resurssien vaikutusta toimintaan. Tällä kertaa en ajatellut kirjoittaa rahasta vaan riskeistä.

Pelastuslaitoksen lakisääteiset toiminnat ovat monin osin hyvin riskipitoisia. Työtä tehdään olosuhteissa, joita on vaikeaa – joskus mahdotontakin – hallita. Vakavan henkilövahingon riski on aina läsnä, vaikka pyrimme sitä kaikin tavoin välttämään. Viime viikolla saimme lukea lehdistä riskien realisoitumisesta, kun Kerimäellä sopimuspalokuntalainen loukkaantui vakavasti jäätyään palavien rakenteiden alle. Omasta ja koko Lapin pelastuslaitoksen puolesta haluan tässäkin toivottaa voimia toipumiseen niin loukkaantuneelle itselleen kuin koko Etelä-Savon pelastuslaitoksen väelle. Sisäministeriö asettaa tutkijalautakunnan selvittämään tapausta ja analysoimaan mitä siitä voimme vastaisuudessa varteen ottaa – hyvä niin!

Vaikka yksittäiset realisoituneet riskit ovat verraten harvinaisia, erilaiset läheltä piti tilanteet ovat päivittäisiä tai ainakin viikoittaisia. Osa niistä johtuu olosuhteista, osa omasta huolimattomuudesta ja osa ulkopuolisten toiminnasta. Jälkimmäisestä kategoriasta tulee heti mieleen muutaman viikon takainen tilanne, jossa rekka lanasi pelastustoiminnan suojaksi asetetun säiliöauton liikenneonnettomuustilanteessa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen territoriossa. Suoja-ajoneuvojen oikeaoppinen käyttö säästi tässäkin ihmishenkiä eli riskiä ei pystytty poistamaan, mutta sitä voitiin hallita.

Kun itse aloitin toimintani pelastustoimen piirissä 11.8.1991 oltiin työturvallisuusajattelussa vielä noin valovuosi takamatkalla nykytilanteeseen verrattuna. Käteen lyötiin oranssi yksikerroshaalari, peltikypärä ja kumisaappaat. Yleisohjeeksi annettiin, että kannattaa laittaa useita kerroksia omia vaatteita haalarin alle, niin ei nahka pala, jos joutuu kuumaan savusukeltamaan. Paineilmalaitteiden käyttökoulutus kesti alle tunnin, eikä kukaan liiemmin kysellyt niiden käyttötaidon perään. Ikärajatkaan eivät olleet niin justiinsa, vaan alaikäisenäkin sai tehdä melkein mitä vain. Nyt melko tarkalleen 30-vuotta myöhemmin varusteet ovat kehittyneet huimin harppauksin turvallisemmiksi, ikärajat vaikkapa savusukeltamiselle ovat ehdottomat samoin kuin kunto- ja terveydentilavaatimukset ja niiden sekä altistumisten seuranta. On ymmärretty riskit ja tehty toimia niiden hallitsemiseksi.

Vaikka tekniikan ja varusteiden kehittymisellä on ollut merkittävä riskejä pienentävä vaikutus, on työturvallisuus kuitenkin yhä pitkälti kiinni asenteista. Suojavälineistä ja varusteista ei ole juuri hyötyä, jos niitä ei käytetä tai jos ei osata arvioida riskejä oikein. Liian usein näkee, että ”sovelletaan” ajan ja vaivan säästämiseksi sovituista ja käsketyistä työmenetelmistä tai suojavarusteista, vaikka tiedetään, ettei niin saa tehdä.

Riskien oikean arvioinnin osalta keskeistä on koulutuksen, osaamisen ja kokemuksen kautta syntyvä kyky arvioida riskejä ja tehdä niiden osalta oikeita johtopäätöksiä. Tämä on nähdäkseni kaikkein keskeisin osa työturvallista toimintaa ja sen perusta. En väitä – millään muotoa – etteikö tätä arviota osattaisi lähes aina oikein tehdä, mutta usein ns. ”inhimillinen tekijä” astuu mukaan, kun arvioita ja päätöksiä tositilanteessa tehdään. Pelastustoimeen kuuluu olennaisena osana kyky ja halu auttaa. Silloin, kun pyritään pelastamaan ihmishenkiä, otetaan joskus suurempia riskejä kuin ehkä pitäisi ja päätöksiä lähes aina tehdään nopeasti ja paineen alaisena. Syntyy ratkaisuja, jotka ovat ehkä työturvallisuuden kannalta vääriä, mutta inhimillisesti oikeita päätöshetken tietojen sekä olosuhteiden mukaan arvioituna.

Kun jälkikäteisesti arvioidaan tehtyjä päätöksiä työturvallisuuden näkökulmasta, on hyvä pitää kirkkaana mielessä se, miksi pelastustoimessa työtä tehdään. Pyritään pelastamaan ihmishenkiä ja omaisuutta. Tällöin pitää hyväksyä myös se, että hallittuja riskejä on pakko ottaa, oltiinpa jälkiviisaasti mitä mieltä tahansa. Kun kesällä 2018 olin sammuttamassa maastopaloja Ruotsissa sain rautaisannoksen tietoutta siitä, millaista on tehdä työtä ympäristössä, jossa toiminnan fokus on unohtunut ja asioita tarkastellaan vain työturvallisuuden kautta. Jos metsään meneminen maastopalon sammuttamiseksi on kiellettyä siihen sisältyvien riskien vuoksi, ei ehkä voida olettaakaan, että työ olisi kovin tuloksellista ja hyödyllistä.

Lapin pelastuslaitoksessa on vuosien varrella ajettu sisään velvoitetta tehdä vaaratilanneilmoitus kaikista tilanteista, joissa on sattunut vahinko tai ollut konkreettinen vaara siihen. Vieläkään täydelliseen kattavuuteen ei ole päästy, mutta varsin hyvin jo nykyään ilmoituksia tehdään. Se, missä on vielä paljon parannettavaa, on että ilmoitukset analysoidaan ja niistä otetaan opiksi. Tämä on tai ainakin sen pitäisi olla myös kaikenlaisen jälkikäteisen tutkinnan – tekipä sitä SM tai OTKES – päämäärä. Jälkiviisastelun ja hiusten halkomisten sijasta kaivaa esiin asiat, jotka olisi voitu saman lopputuloksen saavuttamiseksi tehdä turvallisemmin, saattaa ne yleiseen tietoon ja operationalisoida ne käytännön ohjeiksi arkipäivän toimintaan.

Vaikka lupasin aluksi, etten resursseista kirjoitakaan, en voi mieltäni malttaa. Liian monessa toimipaikassa tehdään vieläkin palokuntatyötä yli-ikäisillä, huonoilla tai tarkoitukseen soveltumattomilla henkilökohtaisilla varusteilla, koska taloudellisia mahdollisuuksia uusimiseen ei ole pelastuslaitoksella ollut. Tässä on pakko parantaa juoksua. Työturvallisuus on myös arvovalintakysymys!

 Markus Aarto
Vt. pelastusjohtaja